Teini-ikä

 Teini-ikä oli lapsuuden ohella hirveää aikaa. Tätettyäni 13 vuotta asuin Vantaalla, jolloin silloisessa Hakunilan koulussa jatkoin mielipuolisesti kiusaamista ja lintsaamisia. Tilannetta ei helpottanut se, että kumpikin kolmoissiskoistani olivat samassa koulussa. Potkaisin yhden kerran siskoani mahaan välitunnilla useiden silmäparien katsoessani toimintaani. En tiedä mikä sai minut tekemään niin. Ehkä se johtui kiusaamisesta syntyneistä traumoista sen jatkuessa vuosia, jolloin hain asialle oikeutta omalla toiminnalla. Olin tuolloin erittäin kostonhimonen. Kuitenkin jossain vaiheessa 6. luokkaa jouduin Viertolan vastaanottokotiin, koska sekä koulussa että myöskin kotona oli ongelmia. Menin Viertolasta kouluun taksilla, ja minut myös haettiin koulusta taksilla. Ehkä siitä syystä, ettei kukaan luottanut siihen, etten lintsaisi tai karkaisi koulusta.

Lastenkotiaika Viertolassa ei ollut sen parempi. Kiusaaminen jatkui. Tässä vaiheessa olin kärsinyt kiusaamisesta jo 8 vuotta. Julisteitani poltettiin huoneeni ovesta, vessapaperia vietiin sängylleni, minua hakattiin ja potkittiin, ja retuutettiin myös huipusta ulkona. Päälleni suljettiin, heitettiin ketsuppia ja maitoa. Vaikka tästä siellä oleville ohjaajille kerroin, eivät he heti minua uskoneet ja lakaisivat ongelmat maton alle. Jossain vaiheessa pääsin kuitenkin ns. turvasiipeen, joka oli rauhallinen ja toisella puolella. Siellä tapasin erään 15-vuotiaan tytön, joka oli minulle kuin isosisko. Meillä oli vain 2 vuotta ikäeroa. Rakastin häntä kuin omaa siskoani.

Sitten sinne tuli eräs sekopää, joka vei yöuneni enkä kokenut oloani turvalliseksi. Hän oli täydellinen psykopaatti. Tää tyttö oli puoliksi suomalainen ja puoliksi ulkomaalainen. Hän sai monena yönä kohtauksia joissa hakkasi oveani, ja oli vähän kuin transsissa. Hän hakkasi minua yöllä, repi alas sängystä ym. Muistan vieläkin ne tapahtumat, vaikka haluaisin vaan unohtaa.