Tekstit

Vauvaikä ja aikuisena abdl:n löytäminen

 Ollessani vielä huoleton vauva, se elämä tuntui ihanalta. Meillä oli autossa 3 turvaistuinta. Muiden kahden siskoni siirtyessään korokkeeseen pituuden ja painon tullessa vastaan, minä istuin edelleen turvaistuimessa. Olin siis meidän perheen kevyin ja kaikista lyhyin. 5-pisteturvavyöt olivat parasta mitä ikinä oli keksitty. En olisi koskaan halunnut turvaistuimesta ja siitä istumisesta luopua, ja sainkin sen takia itkupotkuraivarit. Myöskin syöttötuolissani oli muistaakseni turvavyöt koska olin kuulemma kokoajan karkaamassa siitä kesken ruuan. Käytin vaippoja lapsista pisimpään, 6-vuotiaaseen asti. Muistan äidin joskus kertoneen, että minulla oli tapana kävellä öisin huoneestani alakerran keittiöön laittamaan sähkölaitteita päälle keskellä yötä muiden nukkuessa. Kerran jopa onnistuin laittamaan kahvinkeittimen päälle tyhjillään. Tästä syystä äiti teippasi huoneeni oven, ja minun ollessa sängyssä hän laittoi teippiä sänkyni ympärille niin, että teipit menivät ylitseni. Äidin selity...

Teini-ikä

 Teini-ikä oli lapsuuden ohella hirveää aikaa. Tätettyäni 13 vuotta asuin Vantaalla, jolloin silloisessa Hakunilan koulussa jatkoin mielipuolisesti kiusaamista ja lintsaamisia. Tilannetta ei helpottanut se, että kumpikin kolmoissiskoistani olivat samassa koulussa. Potkaisin yhden kerran siskoani mahaan välitunnilla useiden silmäparien katsoessani toimintaani. En tiedä mikä sai minut tekemään niin. Ehkä se johtui kiusaamisesta syntyneistä traumoista sen jatkuessa vuosia, jolloin hain asialle oikeutta omalla toiminnalla. Olin tuolloin erittäin kostonhimonen. Kuitenkin jossain vaiheessa 6. luokkaa jouduin Viertolan vastaanottokotiin, koska sekä koulussa että myöskin kotona oli ongelmia. Menin Viertolasta kouluun taksilla, ja minut myös haettiin koulusta taksilla. Ehkä siitä syystä, ettei kukaan luottanut siihen, etten lintsaisi tai karkaisi koulusta. Lastenkotiaika Viertolassa ei ollut sen parempi. Kiusaaminen jatkui. Tässä vaiheessa olin kärsinyt kiusaamisesta jo 8 vuotta. Julisteita...

Syntymä ja varhaislapsuus

 Synnyin keskosena A-poikana (esikoisena) kolmoisraskaudesta keinohedelmöityksen ja keisarileikkauksen kautta. Miul todettiin ADHD (jonka tajusin myöhemmin olevan lahja), Asperger ja Tourette. Näillä kaikilla on yhteisnimitys josta käytetään nimeä NLD (Non-verbal Learning Disabilities, ei-kielelliset vaikeudet). Tästä on aikoinaan systerini myös tehnyt opinnäytetyön johon minua haastatteli. Oma lapsuuteni ei ole ollut sitä mitä yleensä moni on kokenut. Valtaosa tuntemistani ihmisistä on saanut elää onnellisen lapsuuden, toisin kuin minä. Kun olin pieni, isäni ei osannut käsitellä syntymästäni johtuvia sairauksia mitä minulle tuli. Sain vuorokauden ikäisenä aivoverenvuodon, jonka johdosta napanuora kiertyi suoliston ympärille enkä saanut happea. Aivokuolin 45 minuutiksi. Isäni hakkasi minua ja sisaruksiani kun olimme alle kouluikäisiä, nämä kuitenkin jatkuivat 11 ikävuoteen asti. Päiväkotiin mentäessä isä raahasi minut kädestä päiväkotiin, jolloin asuimme noin 100-200 metrin päässä ...

Kuka olen, ja taustat

 Olen 28-vuotias mies etelä-Suomesta. Perheeseeni kuuluu äiti, isäpuoli ja kolme siskoa. Olen yksi kolmosista, ja syntynyt unikeonpäivänä vuonna 1994. En tiedä kuka on biologinen isäni. Sain ystäväni ystävän kautta aavistuksen, kun pohdittiin DNA-tutkimuksen mahdollisuutta. Isäni ei koskaan voinut saada biologisia lapsia, koska hän sairastui leukemiaan 8-vuotiaana, vaikka selvisikin siitä 4 vuotta myöhemmin. Pikkusiskoni syntyi marraskuussa 2001. Kun mietitään isän leukemiaa, ja sitä ettei hän pystynyt saamaan omia lapsia, jouduttiin lapset hankkimaan keinohedelmöityksellä, eli ollaan ns. koeputkilapsia. Siittiöt eivät säily edes pakkasessa. Minulla on väitetty pikkusisko joka on siis minua 7 vuotta nuorempi. Kun otetaan huomioon, etteivät siittiöt säily pakkasessa, niin se tarkoittaisi oikeasti sitä, että tämä kyseinen siskoni ei olekaan biologinen sukulainen, eli käytännössä emme olisi mitään sukua keskenämme. Äiti ei tiedä, että tiedän tämän. En tiedä miksi hän ei ole tätä kerto...